Vihdoinkin makuuhuone on remontoitu ja noin kuukauden evakkoretki olohuoneessa on päättynyt. Koirienkaan ei tarvitse enää nukkua eteisessä tai rauhattomasti päivystää pääsyä meidän patjoille olohuoneen lattialle, vaan ne saavat nukkua omilla pedeillään makkarissa.

Kalle jostain syystä vainosi eilen koko illan patjoja. Aina kun silmä vältti, niin se oli patjoilla joko yksin tai kaksin Onni-kissan kanssa. Hääsin Kallen paljoilta varmasti ainakin kymmenkunta kertaa pois.

Olin jo aivan varma, että Kalle saa kohtauksen, kun se käyttäytyi niin omituisesti ja pänkkäpäisesti. Huomasin myös eilen, että Kallen takapää oli jotenkin hontelon oloinen. Kalle myös yhden kerran patjoilta pois tullessaan kompuroi etujalkojaan. Liekö lääkityksen sivuoireet pikkuhiljaa alkavat...

Lueskelin netistä eilen epilepsialääkityksestä. Muistaakseni Hannes Lohen jossakin artikkelissa mainittiin, että luontaistuotteet kuten Dorwest Herb's Vuohenjuuri ja Valeriaana tabletit yhdessä lääkityksen kanssa auttaisivat. Jossakin blogissa oli taas huomattu, että Virilo neitsytkookosöljystä olisi ollut apua kera lääkityksen. Itse olen nyt antanut Kallelle päivittäin kalaa tai kalaöljyä.

Eilisilta oli hieman raskas, sillä lääkitystietoutta etsiessäni päädyin lukemaan muutamasta blogista epilepsiapäiväkirjoja (jollainen Kalleltakin löytyy täältä). Silmänurkathan siinä kostuivat toinen toistaan raastavampia ja niin tuttuja kuvauksia lukiessani. Harmikseni sain myös vahvistusta sille, että epäilyksemme lääkkeen ikävistä sivuvaikutuksista tai tehoavuudesta yleensäkään eivät ole olleet turhia.

Huomasin myös, että joillakin koirilla oli ollut selkäongelmia ennen epilepsiaoireiden puhkeamista. Kallen selkähän oireili tämän vuoden alussa ja epilepsiaoireet alkoivat kesäkuussa... No, mutta enempiä spekuloimatta odotetaan mitä Kallen lääkitys tuo tullessaan. Mikäli sivuoireet muodostuvat erittäin haittaaviksi eikä lääke tehoa, niin pitänee miettiä kuinka kauan lääkitystä on tarpeen yrittää rukata kohdilleen ennen kuin alamme mahdollisesti selvitellä olisiko syy sittenkin jossain muualla.

Näin pessimisti-realistina pelkään, että tämä sairaus koituu Kallen kohtaloksi. Onneksi perheestä löytyy myös optimisti, joka valaa uskoa välillä mieliin hiipivään epätoivoon...