UMN:n taipparikurssin viimeinen kokoontuminen oli eilen teemalla "riistaan tutustuminen". Röylässä oli kuusi riistarastia, jotka koostuivat kahdesta varis-, kahdesta lokki- ja kahdesta kanirastista. Treeniryhmät, joita oli kaikkinensa ilmeisesti toistakymmentä, oli jaettu kahteen porukkaan. Riistarasteilla kävi siltikin melkoinen kuhina.

Suoraa päätä soitellen sotaan pamautin ensimmäisenä kanirastille. Toisella puolella ilmoitettiin olevan kanirasti koirille joita ei voi päästää irti. Ihmettelen vaan miten lajiopetuksen voi aloittaa, jos koira on vielä siinä tasossa ettei sitä voi laskea remmistä irti... Tämän huomasi meidänkin ryhmässä. Mikäli koiralla ei ole perustottelevaisuus kunnossa, niin lajiharjoittelua ei kertakaikkiaan voi aloittaa. No niin, menin sitten rastille, joka oli tarkoitettu koirille, jotka voi laskea irti.

Tämä osoittautui isoksi virheeksi. Rastin pitäjä laahasi kanilla pienen jäljen ja lähetin Hildan jäljelle. Kani löytyi, muttei sitä tuotu. Rastin pitäjä kävi innostamassa Hildaa, joka ihmetteli ihmis- ja koiravilinää, mutta otti kuitenkin lopulta kanin suuhun. Ei kuitenkaan tuonut. Rastin pitäjä totesi, että te tarvitsette vaan lisää harjoittelua. Jäin kysyvänä katsomaan, josko saisin jotain vinkkejä harjoitteluun, mutta rastinpitäjä totesi vaan yks kantaan, että joo lisää harjoittelua vaan.

Kiitti vinkistä, mutta tämän tiesin kyllä jo itsekin. Hieman tuohtuneena, että tälläisetkö nämä riistarastit nyt sitten on, raahustin lokkirastille jonottamaan. Jono tuntui liian pitkältä, joten vaihdin varisrastille, jottei närkästykseni kasvaisi ylitsepääsemättömiin mittoihin.

Varisrastilla oli jo selkeästi asiastaan innostuneempi rastin pitäjä. Ja Hildallakaan ei ollut ongelmia variksen kannossa.

Närkästys laantuneena palasin lokkirastille ja kuulin rastin pitäjän sanovan vuorossa olleelle flattiemännälle, että flatit on tänään ottaneet riistan parhaiten kantoon. Hieman jännitti mitähän Hilda lokin kanssa keksii, kun ei ole tainnut sellaista sitten viime syksyn nähdä. Lokin kanssa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa. Se tuli komeasti perille asti talteen!

Lopuksi päätin vielä mennä kanirastille, joka oli tarkoitettu koirille joita ei voi päästää irti. Tämä osottautui erittäin hyväksi ideaksi. Selkeästi paras rasti kaikista! Rastin pitäjä tiedusteli ensin mitä koira osaa ja tämän mukaan toimittiin. Kävin itse vetämässä kanilla muutaman metrin jäljen ja palasin lähettämään Hildan. Kani löytyi, mutta ei tuotu. Rastin pitäjä meni paikalle ja Hilda kappasi kanin suuhunsa ja pienen hätistelyn saattelemana lähti tuomaan sitä minulle. Toi melkein perille asti, mutta ei ihan. Sain erittäin hyviä ja käyttökelpoisia harjoitusvinkkejä kaniharjoitteluun, joita täytyy heti kiireisen viikonlopun aikana yrittää ehtiä kokeilla.

Taipparikurssi on nyt siis kahlattu läpi. Odotuksemme treenien sisällöstäkin täyttyi, sillä Hildan juoksuista huolimatta pääsimme treenaamaan vieraan porukan kanssa ja saimme kuin saimmekin lopulta vinkkejä kaniharjoitteluun.