Viime viikolla UMN:n nomekoulutuksen lisäksi väliin jäivät maanantaitreenit. Hyvä oli, etten flunssaisena lähtenyt, sillä sunnuntaina pakkanen paukkui - 20 hujakoilla ja maanantaina hieman yli. Ties minkä "kuoleman taudin" olisin saanut. Lepo teki hyvää ja keskiviikkona puolitoistaviikkoa kestänyt nuha-yskä-päänsärky oli poissa!
Eilen huristin tarmokkaana koiruuksien kanssa "pakkastreeneihin" (-17 astetta). Kallen kasvattaja oli edellisenä iltana soitellut, ettei itse pääse paikalle, mutta jos treenailtaisiin oma-aloitteisesti. Pettymykseni oli suuri, kun huomasin, että muita junnuja ei tullut paikalle. Treenailin sitten yksikseni Hildan kanssa pitkiä linjoja. Onneksi palautukset alkavat pikkuhiljaa sujua mallikkaasti. Huomaan kuitenkin, että jos Hilda on vähänkään kyllästynyt, niin se rupeaa lällättämään ja leikkimään damin kanssa. Ei varmaankaan tunnin treenin lopuksi kannata tehdä daminoutoja, sillä silloin mielenkiinto on tasan tarkkaan lopahtanut.
Saimme onneksi Hildalle häiriökoiran, kun aikuisten ryhmään tuleva uros flatti tuli meidän kanssa harjoittelemaan. Harjoittelimme malttia ja ohituksia. Hienosti kaksi flattia malttoi rauhoittua paikalleen, vaikka toinen touhotti ohi ihan lähietäisyydeltä.
Aikuisten ryhmään saapui flatin lisäksi vielä uros labbis, joten Kalle sai treenata poikaporukassa. Teimme pääasiassa ohjauksia, jotka menivät kaikilta oikein hyvin.
Tänään, tiistaina, on Hildan nimipäivä. Päivä on sujunut koiruuksien kanssa ulkoillen sekä muutamia noutoja tehden.
Iltasella Hildaa harmitti Onni-kissan touhut. Hilda oli tyhjentänyt lelukorinsa, jonka Onni katsoi soveliaaksi puuhapaikaksi. Sekös Hildaa vaivasi ja kissaa vinguttiin ja kyörättiin. Nyt Hilda on luovuttanut ja kadonnut paikoilta. Kissa nukkuu tyytyväisenä kerällä lelukorissa ja lelut ovat pitkin lattioita.
Hilda miettii huuli kurtussa miksi katti kököttää hänen lelukorissaan eikä lähde pois, vaikka kuinka kuonolla tökkii.
