Olen tehnyt Kallelle erinnäisiä motivointijuttuja, kun ei kerran lenkillekään koirulin yskän vuoksi päästä. Ollaan näytetty peukaloa, heitetty ylävitosta, kätketty makupaloja pyyheliinaan, maitopurkkiin paperitulloihin sekä 0,5 litran limupulloon yms.

Ensimmäisenä kätkettiin pari namia pyyheliinaan tekemällä solmut päihin. Eka nami tupsahti liian löysästä solmusta vahingossa Kallen ulottuville, mutta toinen aiheuttikin hieman päänvaivaa. Kalle yritti ensin ratkaista ongelmaa tuomalla minulle pyyheliinaa, "auta nyt hyvä ihminen"! Kun apua ei herunnut Kalle sai itse rapsuteltua solmun auki ja namin parempiin suihin.

Toisella kertaa kätkin makupaloja rutistettuihin paperitulloihin ja survoin niitä maitotölkkiin. Kalle sai ensimmäiset paperit hienosti ulos purkista, mutta viimeisen kanssa tuli ongelimia, koska Kalle astui vahingossa maitopurkin suun littanaan. Tämäkin pulma ratkesi nopsasti; ei muuta kun maitopurkkia pohjasta auki repimään, niin johan viimeinenkin nami saatiin herkutelluksi.

Ei tuottanut kovin suurta päänvaivaa Kallelle myöskään 0,5 litran limupulloon kätketyt namit. Hetken Kalle pyöritteli pulloa ja haisteli kovin maata, että eikö ne nyt tule ulos sieltä pyörittämällä. Kalle yritti tehdä myös pituus ja hoikkuusennätystä kielellään yrittäen lipoa nameja pullon kapeasta suuaukosta. Kohta se kuitenkin hoksasi, että pulloahan kannattaa pamauttaa tassulla hieman kovemmin, jolloin namit sinkoavat pullon pikkuruisesta suuaukosta lattialle napsittavaksi. Hyvä tyyli oli myös kantaa ja tipauttaa pullo, jolloin namit lensivät tarjolle!

Nyt kun liikunta jää vähiin, niin pitää tietysti olla tarkkana namien/ruoan määrän kanssa, ettei Kallen linjat kärsi. Kallen "turkki pääsi hieman tuuheentumaan" joululomalla mökillä, koska oli niin kovat pakkaset, että ihan joka päivä Kallen varpaat ei kärsineet pitkiä ulkoilulenkkejä. ;)


Meillä saa tätä nykyä sotkea oikein luvan kanssa!