Hilda oli tänään ensimmäistä kertaa mukana jänisjahdissa. Rämmin "ajomiehenä" Hildan ja Kallen kanssa parin tunnin lenkin miesten passipaikan luo. Saimme pöllytettyä ylös ketun. En kuitenkaan nähnyt sitä, mutta kuulin edessä oksien risahtelevan sekä näin tuoreet ketun jäljet. Matkalla näkyi myös peuran jälkiä sekä yhdet aamuöiset rusakon jäljet.

Asta dreeverikin oli työssä ja saikin pienen ajon aikaiseksi, mutta haukku loppui kovin lyhyeen. Ei taida 14 vuotias mummo enää jaksaa. Tämä taisikin olla Astan viimeinen eräreissu ja vihdoin koittivat ansaitut eläkepäivät.

Jäniksistä emme päässeet havainnoimaan kuin muutamat tuoreet jäljet, mutta miehet olivat passistaan nähneet pellon poikki kulkevan peurapukin. Se oli kaikessa rauhassa astellut miehistä n. 40 metrin päässä äkkäämättä, että metsämiehiä on lähistöllä.

Jahdin kohokohdaksi muodostui jälleen kerran laavulla kaffettelu ja makkaran paisto. Ketut ja jänikset hihittivät pusikossa, kun taas saivat höynäytettyä metsämiehet. Tokkopa Hilda siis edes tajusi, että ei kuitenkaan ihan tavallisesta metsälenkistä ollut kysymys.

Koska pauketta ei metsässä kuultu, niin lähdimme illalla koiruuksien kanssa kaupungin liepeille ilotulitusta katsomaan. Kaupungin joulu avattiin tänään ja joulunavaus perinteisesti huipentuu ilotulitukseen. Hilda ei pelännyt pauketta eikä valon räiskettä yhtään. Istui rauhallisena ihmettelemässä huikaisevan kaunista näytelmää. Kerrassaan sykähdyttävän komea ilotulitus, harmi kun en älynnyt ottaa kameraa mukaan!

Kukkulan kuningas ja rinsessa ;)