Ote metsästyspäiväkirjasta:

"su 11.9.2011

Jos viime vuonna metsästyksessä vaivasi huono tuuri metson saamiseen asti, niin tänä vuonna tuuri ei voisi paljon parempi olla! Meillähän on kohta luvat täynnä eikä metsällä tarvitse kulkea kuin tunti, niin on jo saalista repussa.

Aamulla heräsimme "pirteinä" klo 05 ja jo kuuden aikoihin lampsutettiin koirien kanssa Koukonkankaalla. Metsäautotien molemmilta puolilta kuulimme teeren lähdöt. Myös tien päästä lähti teeri. Sitä Ville olisi periaatteessa voinut jo yrittää ampuakin, mutta se oli kuitenkin melko kaukana, joten suuremmalla todennäköisyydellä se ei olisi pudonnut.

Jatkettiin Koukonkankaan rinteen päällä matkaa. Hakkuun jälkeen sukellettiin metsään ja laskeuduttiin rinteeltä suolle. Sieltä lähti poikue ja Kalle paineli niiden perässä suolla, aivan liian kaukana! Huomattiin, että osa linnuista jäi vastakkaisen rinteen puihin.

Otin koirat remmiin Villen etsiessä hyvää kiväärihollia. Kiväärin pamauksen kajahtaessa aamusumussa Hilda sai hepulikohtauksen. Haukkui ja riekkui! Lähdimme etsimään lintua vasta kun Hilda oli rauhoittunut.

Mulla oli ensin Kalle remmissä, kun ajattelin tarjota Hildalle mahdollisuuden löytää lintu. Suo oli kuitenkin märkä ja vaikea ylittää, joten päästin Kallen irti. Rinteessä olin sitten jo niin tohkeissani, etten enää muistanut jaloa ajatustani, ja Kallehan se linnun nappasi Villelle. Komia ukkoteeri! Villen ensimmäinen kiväärilintu ikinä! Hieno laukaus 200 metristä ja lähes kuulemma juuri siihen osunut mihin pitikin.

Joimme kelorungolla teeren kunniaksi aamukahvit sumumaisemasta nauttien. Yhtään ei kuulunut teerien kukerrusta. Liekö liian lämmintä siihenkin. Niin on lämmin, että hyttyset ja mäkärät kiusaa sekä hirvikärpäset.

Kello oli siis vasta 07, kun meillä taas jo oli teeri repussa! Eilen, kanalinnustuksen avauksessa, ei mennyt kuin pari tuntia niin meillä oli teeripoika repussa. Koirat nostivat sen suosta ylös. Se lensi upealla ampumahollilla Villen edestä vasemmalle sivulle ja putosi yhdestä laukauksesta kenttään. Kalle juoksi ensin linnun ohi, mutta kääntyi samassa ympäri ja nappasi hanakasti kuitenkin haavakoksi jääneen poikateeren suuhunsa. Kalle ei yrittänyt yhtään omia teertä, vaikka Hilda rynnistikin paikalle. Hyvä Kalle!

Avauspäivä oli muutenkin ikimuistoinen, sillä mökille palaillessa rupesi roiskimaan vettä ja UKKOSTAMAAN! Mökille päästyä ukkonen tuli aivan päälle jytistelemään! Enpä ole ennen syyskuun puolen välin tienoilla ukkosia kokenut.

Kiväärilinnun saamisen jälkeen patikoimme takaisin autolle. Huristimme erään suon reunalle naapurin Karia morjestamaan. Ville ihmetteli, kun olimme jo tovin istuneet, että onkohan tossa yhdessä näreessä lintu. Ihmetteli kohta lisää ja pyysi jo Karilta kivääriä kiikaroidakseen paremmin. Sumu oli kuitenkin hälvennyt niin, että nyt lintukin huomasi meidän liikkeen. Samassa puusta lähti metso matkoihinsa. Kari oli koko aamun istunut napikkain metson kanssa. Molemmat autuaan tietämättöminä toisistaan! "