Hilda ja aarre (ahven)
Viikonloppu vierähti jäällä. Vuokrasimme tutun mökin Säkylän Pyhäjärveltä pe - su. Perjantaina ehdimme muutamaksi tunniksi ennen auringon laskua pilkille. Aurinko ei tosin näyttäytynyt eikä kyllä kalatkaan. Kairattiin monen monta reikää eikä kalaa tullut kuin pari hassua.
Lauantaina aamulla ajelimme Luvialle treenaamaan meren jäälle Kallen velipoikien ja ystävien kanssa. Jäällä oli yhteensä 11 noutajaa treenaamassa. Treenit sujuivat hyvin, vaikka omaa fiilistä varjosti päälle puskeva flunssa sekä se, että lähtötohinassa pillit jäivät mökille...
Jäällä kulkeminen niin merellä kuin järvelläkin, varsinkin rannan tuntumassa, oli ihan pikkaisen ärsyttävää. Osittain karppa kantoi, osittain ei. Kun ei kantanut, niin jalka putosi vetiseen sohjoon. Koirilla sentään kantoi paremmin kuin ihmisillä, mutta kyllä niilläkin välillä jalka selkää rasittavan näköisesti nytkähti karpan läpi.
Keli ei suosinut lauantainakaan ulkoilijaa. Saimme niskaamme sankan lumisateen. Makkaran paiston jälkeen lumikuorrutus niskassa alkoi olla jo melkoinen.
Hildalle teki hyvää juosta treenien aluksi laumassa neljän muun flatin kanssa. Hilda on kyllä edelleen ihan kakaran näköinen. Se meni sekaisin 10 kk ikäisen flattitytön kanssa. Emme äkkiseltään flattitytön omistajan kanssa erottaneet kumpi on kumpi!
Kohta 13 vuotias Suvi-äiti 7 vuotiaine poikineen. Vasemmalta Suvi, Kide, Paavo ja Kalle.
11 treenaajaa. Neljäs oikealta on Kalle ja vieressä Hilda.
Puolikuntoisuuden vuoksi meiltä jäi harmiksemme tänä vuonna Paavo-veljen isännän maistuvat riistaherkut väliin. :( Ajelimme treenien jälkeen takaisin mökille. Saunan jälkeen menimmekin nukkumaan jo ennen klo 22!
Olin laittanut kännykkään muistutuksen Kallen epilepsialääkkeiden antamisesta etten vieraissa rutiineissa unohda niitä antaa. Muistutus oli jäänyt päälle, ja Ville oli kysynyt multa, että mitä sun kännykkä hälyttää. Mä olin unesta vastannut, että mulle tulee niitä lumitiedotteita... Ville oli naureskellut hiljaa mielessään, eikä kysynyt sen enempää. 
Aikaisin kun menee nukkumaan niin pääsee myös ylös aikaisin. Olimme flunssaisesta olosta huolimatta jäällä jo hitusen ennen auringon nousua. Päivää oli povattu keväiseksi, joten luulimme todistavamme komeaa auringon sarastusta jäällä, mutta mitä vielä. Tähtien tuike vaihtui pilviin ja aurinko vain pilkahteli pilvien lomasta. Tuuli oli jäätävä ja kova.
Pilkimme pari tuntia saaren suojassa. Sain yhden syömäkokoisen sattuma ahvenen, mutta muuten kala ei juuri syönyt. Mökille kävellessä nenä meinasi jäätyä tuulessa irti. Pakkasta oli vain - 3, mutta tuuli sai sen tuntumaan reilulta pariltakymmeneltä.
Aamusaunan, lounaan ja mökin siivouksen jälkeen ajelimme takaisin kotiin lepäämään. Päivästä tosiaan tuli hienon aurinkoinen, mutta pohjoistuuli oli edelleen vankka ja kylmä.
Kotimatkalla n. 1,5 h ajeltuamme Kalle rupesi vinkumaan takapaksissa ja nousi ylös. Hurautin samassa auton sivutielle ja päästimme koirat ulos. Kallelta oli tullut pissat viltille! Olimme ennen matkaan lähtöä käyttäneet koirat pisulla ja on Kalle pidempiäkin aikoja matkustellut pissaamatta. Olisiko Kalle kylmettänyt itsensä jäällä ja hankkinut virtsatulehduksen vai söikö se niin paljon jäätä, että pissahätä oli vain sietämätön? Viime yön aikana ei ilmennyt mitään pissaongelmaa...
Koirilla riitti virtaa jäällä. Ne ei ole ikinä painineet niin hanakasti kuin ko. viikonloppuna. Niitä joutui jo välillä rauhoittelemaan, jotta riehunta hilliintyy.
