Ainut, joka ei vuoden vaihtuessa käyttäytynyt oudosti oli Hilda. Se ei ollut moksiskaan rakettien paukkeesta tai välkkeestä. Se ei ollut myöskään moksiskaan uuden vuoden vieraista, vaan antoi vieraiden olla ja ennenkaikkea syödä ja juoda rauhassa. Yksikään "kahvikuppi" ei meinannut juojansa kädestä kaatua Hildan tohkottamana. Jälleen kerran vieraat siis jaksoivat meidän iloksi ihmetellä Hildan hillittyä käytöstä ja muistella "kauhulla" edesmennyttä Wilmaa. Epäilipä joku, että onko Hilda ollenkaan edes flatti, kun on niin rauhallinen. ;)
Kallekaan ei raketeista tuumannut mitään, mutta se innostui juoksuisesta Hildasta puolen yön jälkeen oikein tosissaan. Korvat taakse käännettyinä, runko ylväästi pystyssä ja häntä miljoonaa vihmoen se yritti nousta Hildan selkään. Onneksi väärin päin eli pää puolelta... Pääsimme hätiin ja parivaljakko piti eristää tunnekuohun ajaksi eri huoneisiin. Tänään olemme pystyneet niitä pääsääntöisesti pitämään samassa tilassa, mutta välillä Kallelle on taas juolahtanut temput mieleen ja portille on ollut käyttöä.
Onni se vasta hassusti käyttäytyikin. Luultavasti rakettipaukkeen ajamana se tuli yhdeksän jälkeen illalla kotiin. Se kyöräsi nurkissa ja nukkui mitä ihmeellisimmissä paikoissa ikäänkuin turvaa hakien. Ville oli tavannut sen saunan lauteilta, vaikka kiukaassa puutkin jo iloisesti paloi. Oudoin näky kohtasi kuitenkin nukkumaan mennessä. Onni oli ängennyt Kallen pedille nukkumaan...
Molemmilla koirilla on omat pehmokissat... Hildalla Karvinen ja Kallella Onni. ;)
