Viime keskiviikkona iltamyöhällä koin pienoisen paniikin huomatessani, että Hilda tiputtaa ruskeahkoa verta lattialle. Ei tarvitse kauhea neropatti olla, että laskee yhteen yks plus yks eli juoksu oli joulukussa ja nyt, maaliskuussa, on kohtutulehdus. Mitkä piinaavat tunnit vietinkään ennen kuin klo 17 torstaina pääsin eläinlääkärille Hildan kanssa. Mielessä oli kerrattu jo moneen kertaan pari vuotta sitten Wilman kanssa tapahtuneet asiat. Sanoin eläinlääkärille lähtiessäni Villelle, että mitäs, jos Hilda ei tulekaan takaisin... Villen mielestä moinen ei tullut kuuloonkaan, vaan Hilda TULEE takaisin!

Hilda ultrattiin lääkärillä ja siltä otettiin verikoe, jonka mukaan tulehdusarvot olivat normaalit. Ultrassa näkyi hieman alkavaa kerääntymää kohdussa, mutta ei ainakaan vielä mitään pahaa. Hildan yleiskunto on myös hyvä. Se ei ole käyttäytynyt mitenkään poikkeavasti. Ei ole juonut normaalia enempää vettä eikä ole mitenkään näyttänyt väsymyksen merkkejä tms. Päin vastoin, se on melkoinen tarmopakkaus!

Hilda sai kahden viikon antibioottikuurin, jonka jälkeen on kontrolliultra. Toivottavasti antibiootit purevat, eikä yleiskunnossa tapahdu romahduksia. Arvoituksena on, tuleeko kohtutulehdus myös seuraavan juoksun jälkeen jos sinne asti edes pääsemme...