Saimme alkuviikosta yllättäin idean lähteä pariksi päiväksi erästelemään. Villin Pohjolan kautta etsimme lähimmän vapaan mökin ja metsästysmaat. Kurusta (n. 209 km) löytyi lähin, joten sinne siis!
Olimme lauantaina puolen päivän jälkeen perillä ja suuntasimme kulkumme heti metsään. Nana oli myös mukana, koska emme raskineet viedä sitä taas hoitoon. Päätimme tehdä aluksi pienehkön lenkin, jotta voimme ottaa Nanan mukaan metsälle automatkan jälkeen. Alkumatka meni hyvin, mutta loppumatka oli hieman vaikeakulkuista. Jouduimme pitämään monia pieniä taukoja, jotta saimme Nanan takaisin autoon. Nana jäi autoon hyvillä mielin lepäämään, ja jatkoimme kohti Rysäsvuorta Wilman kanssa. Rysäslammia lähestyttäessä rantakuusikosta pörähti pari pyytä lentoon Wilman säikyttäminä. Toinen tuli melkein meitä päin! Ville ampui, mutta pyy jatkoi menoaan. Näin sen istuutuvan muutaman kymmenen metrin päähän puuhun, josta Ville sen sitten saaliiksi tiputti. Wilma nouti pyyn Villelle. Rysäslammin rannalla paistelimme makkarat ja nautimme ihanasta ilmasta. Aurinko paistoi ja maassa oli lunta, upea ilma!
Mökille saavuimme viiden paikkeilla. Luhtiaitta tyylinen mökki pihapiireineen osoittautui aivan ihanan idylliseksi (http://www.villipohjola.fi/item.asp?Section=11&Item=147)! Ilta kului puuhastellessa, jotta saatiin mökki ja sauna lämpimäksi sekä vettä saunalle ja ruoat kypsiksi. Perunat kypsyivät mökin puuhellalla ja possun file paistui rantanuotiolla. Piha täyttyi myrskylyhdyistä ja ulkotulista sekä mökki kynttilöistä. Ilta pimeällä ihailimme taivaalle syttyvää tähtiloistoa sekä niiden heijastumista tyynen järven pinnasta.
Sunnuntaina aamulla mökin siivouksen jälkeen oli aika taas sunnata metsälle. Reippain mielin lampseimme kohti Ritajärveä Wilman kanssa, vaikka vetä olikin alkanut satamaan tasaiseen tahtiin. Matkalla näimme pyyn sekä teerilautan, johon kuului toistakymmentä teertä. Parin tunnin kuluttua, kun olimme palanneet autolle tarkoituksena vaihtaa paikkaa emme ehtineet ajaa kuin n. sata metriä, niin näimme varmaankin samaisen teerilautan lentelevän auton edellä. Osa ukoista jäi puihin istumaan. Ville meinasi tökätä auton tien laitaan parkkiin hyvän matkan päähän teeristä, mutta tien laidassa kökötti ukko metso! Se lähti liihottamaan tietä pitkin ja sukelsi sitten metsän siimekseen. Ajoimme hyvän matkaa eteenpäin etsien autolle sopivaa pysäköintipaikkaa. Lähdimme sitten rämpimään metsään paikoille, jonne metson olimme nähneet lentävän. Kilometrejä rämmittyämme ukko lehautti kuin lehauttikin puusta lentoon. Ville ampui sitä, mutta ukon "ilmekään ei värähtänyt" kun se jatkoi menoaan. Taas liian kaukana ja isoja puita ja puskia edessä. Saimme pamausten myötä heittää hyvästit myös teerilautalle, sillä se oli mennyt menojaan, kun vihdoinkin saavuimme paikoille. Kiersimme vielä tien alalaidan, mutta sielläkään ei näkynyt mitään.
Myöhemmin kävellessämme kohti Juostenpaskattu lampea Ville pääsi vielä saattelemaan hakkuuaukean reunasta pyrähtäneitä akkateeriä, mutta nekään eivät jääneet saaliiksi. Nana oli meillä mukana, koska ajatuksena oli tehdä vain pieni tuikki metsään. Nana innostui kovasti haulikon pamauksista, ja jonkin aikaa touhukkaana etsi Wilman kanssa, josko olisi kuitenkin tullut saalista.
Ajelimme Seitsemisen kansallispuiston reunaa menevää tietäpitkin Porisevan suon ja Paskolammin ohi tutkiskellen metsästysmaastoja. Tiellä seistä tönötti kaksi koppeloa! Yritin räveltää kameraa esiin, mutta ennenkuin onnistuin olivat koppelot jo siivillään. Toinen meni menojaan, mutta toinen istui tien laidassa olevaan puuhun. Ville ajoi autolla puun viereen ja yritti tähdätä lintua kameralla, mutta ennenkuin saatiin ikuistettua sitä "filmille", niin se katosi jo metsän syvyyksiin.
Puoli neljän paikkeilla luovutimme. Olimme päältä aivan likomärkiä, mutta onneksi vesi ei ollut mennyt läpi asti. Vain pienehkö kosteus oli päässyt vaatteiden alle. Ennen kotiin lähtöä joimme auton lämmössä teetä ja söimme sämpylöitä. Olisihan erästelyssä helposti voinut viikonkin kuluttaa, mutta mukavaa vastapainoa arjen aherrukselle näin pieninäkin annoksina nautittuna.
Kuvia reissusta löydät kuvasivuilta http://community.webshots.com/user/sahrman.
Olimme lauantaina puolen päivän jälkeen perillä ja suuntasimme kulkumme heti metsään. Nana oli myös mukana, koska emme raskineet viedä sitä taas hoitoon. Päätimme tehdä aluksi pienehkön lenkin, jotta voimme ottaa Nanan mukaan metsälle automatkan jälkeen. Alkumatka meni hyvin, mutta loppumatka oli hieman vaikeakulkuista. Jouduimme pitämään monia pieniä taukoja, jotta saimme Nanan takaisin autoon. Nana jäi autoon hyvillä mielin lepäämään, ja jatkoimme kohti Rysäsvuorta Wilman kanssa. Rysäslammia lähestyttäessä rantakuusikosta pörähti pari pyytä lentoon Wilman säikyttäminä. Toinen tuli melkein meitä päin! Ville ampui, mutta pyy jatkoi menoaan. Näin sen istuutuvan muutaman kymmenen metrin päähän puuhun, josta Ville sen sitten saaliiksi tiputti. Wilma nouti pyyn Villelle. Rysäslammin rannalla paistelimme makkarat ja nautimme ihanasta ilmasta. Aurinko paistoi ja maassa oli lunta, upea ilma!
Mökille saavuimme viiden paikkeilla. Luhtiaitta tyylinen mökki pihapiireineen osoittautui aivan ihanan idylliseksi (http://www.villipohjola.fi/item.asp?Section=11&Item=147)! Ilta kului puuhastellessa, jotta saatiin mökki ja sauna lämpimäksi sekä vettä saunalle ja ruoat kypsiksi. Perunat kypsyivät mökin puuhellalla ja possun file paistui rantanuotiolla. Piha täyttyi myrskylyhdyistä ja ulkotulista sekä mökki kynttilöistä. Ilta pimeällä ihailimme taivaalle syttyvää tähtiloistoa sekä niiden heijastumista tyynen järven pinnasta.
Sunnuntaina aamulla mökin siivouksen jälkeen oli aika taas sunnata metsälle. Reippain mielin lampseimme kohti Ritajärveä Wilman kanssa, vaikka vetä olikin alkanut satamaan tasaiseen tahtiin. Matkalla näimme pyyn sekä teerilautan, johon kuului toistakymmentä teertä. Parin tunnin kuluttua, kun olimme palanneet autolle tarkoituksena vaihtaa paikkaa emme ehtineet ajaa kuin n. sata metriä, niin näimme varmaankin samaisen teerilautan lentelevän auton edellä. Osa ukoista jäi puihin istumaan. Ville meinasi tökätä auton tien laitaan parkkiin hyvän matkan päähän teeristä, mutta tien laidassa kökötti ukko metso! Se lähti liihottamaan tietä pitkin ja sukelsi sitten metsän siimekseen. Ajoimme hyvän matkaa eteenpäin etsien autolle sopivaa pysäköintipaikkaa. Lähdimme sitten rämpimään metsään paikoille, jonne metson olimme nähneet lentävän. Kilometrejä rämmittyämme ukko lehautti kuin lehauttikin puusta lentoon. Ville ampui sitä, mutta ukon "ilmekään ei värähtänyt" kun se jatkoi menoaan. Taas liian kaukana ja isoja puita ja puskia edessä. Saimme pamausten myötä heittää hyvästit myös teerilautalle, sillä se oli mennyt menojaan, kun vihdoinkin saavuimme paikoille. Kiersimme vielä tien alalaidan, mutta sielläkään ei näkynyt mitään.
Myöhemmin kävellessämme kohti Juostenpaskattu lampea Ville pääsi vielä saattelemaan hakkuuaukean reunasta pyrähtäneitä akkateeriä, mutta nekään eivät jääneet saaliiksi. Nana oli meillä mukana, koska ajatuksena oli tehdä vain pieni tuikki metsään. Nana innostui kovasti haulikon pamauksista, ja jonkin aikaa touhukkaana etsi Wilman kanssa, josko olisi kuitenkin tullut saalista.
Ajelimme Seitsemisen kansallispuiston reunaa menevää tietäpitkin Porisevan suon ja Paskolammin ohi tutkiskellen metsästysmaastoja. Tiellä seistä tönötti kaksi koppeloa! Yritin räveltää kameraa esiin, mutta ennenkuin onnistuin olivat koppelot jo siivillään. Toinen meni menojaan, mutta toinen istui tien laidassa olevaan puuhun. Ville ajoi autolla puun viereen ja yritti tähdätä lintua kameralla, mutta ennenkuin saatiin ikuistettua sitä "filmille", niin se katosi jo metsän syvyyksiin.
Puoli neljän paikkeilla luovutimme. Olimme päältä aivan likomärkiä, mutta onneksi vesi ei ollut mennyt läpi asti. Vain pienehkö kosteus oli päässyt vaatteiden alle. Ennen kotiin lähtöä joimme auton lämmössä teetä ja söimme sämpylöitä. Olisihan erästelyssä helposti voinut viikonkin kuluttaa, mutta mukavaa vastapainoa arjen aherrukselle näin pieninäkin annoksina nautittuna.
Kuvia reissusta löydät kuvasivuilta http://community.webshots.com/user/sahrman.
