Konsultoin eläinlääkäriä tänään hieman erilaisissa tunnelmissa, kuin mitä viime yönä kirjoittelin. Kalle sai nimittäin aamulla klo 05.22 uuden, järjestyksessään kuudennen, kohtauksen vain noin seitsemän tuntia edellisestä kohtauksesta!

Olimme parisen minuuttia aikaisemmin heränneet herätyskelloon (kännykkään). Edellisillan kohtauksesta johtuneiden vähien yöunien vuoksi sängystä nousu ei ollut kovinkaan tehokasta, kunnes tyrmistykseksemme tajusimme, mitä eteisestä kantautuneet äänet tarkoittivat...

Kallen kohtauksen pahin vaihe eli tiedottomana sätkiminen ja jäykistely kesti suunnilleen yhtä kauan kuin aikaisemminkin eli kolmisen minuuttia. Jostain muistan lukeneeni, että kohtaus olisi hyvä saada videoitua esim. eläinlääkäriä varten, jos mahdollista. Otinkin kyseisestä kohtauksen vaiheesta pienen pätkän videokuvaa, mutta luulen, että en pysty koskaan katsomaan sitä... Lopetin kuvaamisen, kun alkoi näyttää siltä, että Kalle tulee tolkkuihinsa ja luultavimmin yrittää heti huonoin seurauksin kammeta pystyyn.

Kalle ei kuitenkaan yrittänytkään ylös. Se makasi lattialla, omassa pissalammikossaan, päätään hämillään nostellen, kuolan valuessa suupielestä. Kalle oli ensimmäistä kertaa selkeästi pelokas, säpsähtäen pieniäkin ääniä.

Kun Kalle muutaman minuutin jälkeen vihdoin nousi ylös sen kulku oli vielä monen monta minuuttia melkoisen epävakaata huojuntaa. Jalkojen kantaessa paremmin oli koiran jälleen aika mennä suihkuun...

Eläinlääkärille soittaessani olin melko varma lääkityksen aloittamisesta, mutta koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun kohtauksia tuli useampi kuin yksi vuorokaudessa ja toiseksi edellisestä kohtauksesta on kuitenkin jo kuukausi aikaa, niin lääkityksen aloittamista lykätään vielä. Nyt ohjeena on, että jos tällä viikolla vielä tulee kohtaus, niin lääkitys aloitetaan.