Ote syksyn 2006 metsästysreissun päiväkirjasta Villen kirjoittamana. Olemme samoilla mestoilla kuin edellisenä vuonna, jolloin metsot jallittivat meitä mennen tullen... Kyseessä on reissumme 5. metsästyspäivä:

to 14.9.2006

Sadepäivän jälkeen heräsin yöllä ja tähdet loisti. Se on hyvä merkki. Aamulla kun lähdettiin metsälle oli aurinko jo noussut Rukan päälle eikä Kirsi meinannut tietä nähdä ajaessaan.

Metsälle lähdettiin ison palstan eteläpäästä tavoitteena metsopaisti. Tällä kertaa "sotasuunnitelma" oli laadittu aikaisemmista kokemuksista viisaampana. Kirsi kulki harjun päällä ja mä puolivälissä metsäpolulla kohti laavua. Koirien oli tarkoitus juosta välissä, mutta ne tuli enimmäkseen mun kanssa. Wilma sentään kävi Kirsiä morjestamassa. Yksi kanalintu lähti liian aikaisin n. 80 metristä, näin vain vilauksen. Laavusta 100 metriä lähti pyy, jota Nana jäi tuijottamaan. Saman tien metso otti ritolat melkein purolta. Oli tosi komeat siiven iskut. Kirsikin kuuli ne, vaikka oli ylärinteessä. Todettiin, että metso kusetti meitä TAAS.
Entistä innokkaammpina jatkettiin latupohjaa kohti Kouerköngästä, eikä aikaakaan, kun kuulin siiven iskuja vasemmalta. Nana kuuli myös. En nähnyt aurinkoa vasten mitään. Kun katsoin selän takana olevaa Kirsiä, matkaa n. 30-40 metriä, niin muija on huuli pyöreänä ja käsi ojossa. Sai se sanottua, että metso, ja lähti kuulemma ihan vierestä. Kysyin lensikö pitkälle, niin "ei varmaankaan". Nana oli metson perässä ja mä myös. Melkein samointein lintu hyppäs siivilleen maasta! Päätin ampua kun oli suora linja ja Nana sivussa. Eka paukku ohi. Toiseen otin ennakkoa ja "what a fuck"?! Syöttö häiriö!!! Black Eagle, varma valinta. No, en mä sitä lintua varmaan muutenkaan olisi saanut, oli ehkä liikaa matkaa kuitenkin. Se oli eka mehto jota ammuin. Siinä vähän aikaa pyörittiin ja selviteltiin tapahtumaketjua. Kirsi oli kuulemma kuiskinut, että "Ville, Ville, metso". Mä nauroin, että jos se lintu jo lentää, niin voit vaikka huutaa. Kirsi ois taas päässyt posauttamaan 20 metristä metson! Niin, jos sillä ois vaan ase.

Näitten hurjien havaintojen jälkeen lähdettiin nousemaan Haapa-aholle. Siellä viime vuonna oltiin lähellä saada metso. Yksi teerenlähtö kuultiin, mutta aivan liian kaukaa. Mäen päällä, taimikon reunassa oli kanto, joten päätin pitää vesitauon. Kirsin kanssa istuskellessa sanoin yhtäkkiä, että ammunko, kun räkätti parvi lensi pään yli. Siitä jokesta ei mennyt kuin minuutti niin näin teeriparven lentävän kohti. Maltoin mieleni enkä ampunut heti vaan odotin parempaa kohtaa. Kun roiskasin lintu putos kuin rätti. Ois ollut toinenkin heti tähtäimessä, mutta jätin ampumatta. Yksi kerrallaan. Molemmat koirat oli heti lintua hakemassa. Näin höyhenistä missä lintu suunnilleen on ja koirat oli oikealla paikalla molemmat naama samassa puskassa. Pelkäsin jo sekunnin riitaa, mutta Wilma tuli sieltä pois kohti Kirsiä. Sillä oli teeri suussa. Eka aito onnistunut nouto metsästystilanteessa! Hyvä Wilma!!! Se antoi linnun mulle käteen käskystä. Kirsillä valu melkeen kyyneleet ja mun naama loisti kilpaa auringon kanssa. Koirat söi sisäelimet ja me jatkettiin matkaa etsien kaffetaukopaikkaa. Siellä Kirsi kertoi, että se luuli lintuja räkäteiksi ja oli ihmetellyt kuin mää ammuin.

Matka jatkui kohti autoja. Päätin kömpiä yhtä taimikkoa minkä toisella puolella oli käyty metsosota 1 ½ tuntia aikaisemmin. Nana meni metsäautotiellä ja sanoinkin Kirsille, että meneekö tämä ihan oikein. Mutta ei aikaakaan, niin Nana säikäytti teeren suoraan mua kohti. Ammuin ohi ekan. Sitten ajattelin päästää linnun mun ohi ja ampua vähän kauempaa. Mutta lintu lensi suoraan aurinkoon ja mä sokaistuin. Vedin vielä molemmat paukut keskelle aurinkoa, mutta kun näin linnun seuraavan kerran, niin se jatkoi matkaansa entistä lujempaa. Nyt ois saanut olla väljempi supistaja, vaihdoin eilen puolikkaaseen.

Lähdettiin palailemaan taas autolle päin, koska mulla ei ollut kuin 3 paukkua jäljellä. Puron rinnettä seuraillessa kuultiin parin pyyn lähdöt, kurkia ja ambulanssi! Sattui yksi pyy vielä hyppäämään maasta puuhun. Se oli helppo laukaus, osui liiankin hyvin. Kirsi sanoi, ettei repussa ollut kuin ne yhdet kumihanskat, jotka jo käytin. Ne on kertakäyttövehkeitä. No, pyyn läpi oli mennyt pari haulia ja sormet haisi autolle mennessä p#skalta. Nauratti, kun hanskoja on paketissa 40:t, mutta meillä on mukana yhdet.

Nyt ollaan mökillä ja syödään Kirsin tekemää lounasta. Tämä päivä jää mieleen.

Lopputapahtumat päivästä on Kirsin kirjaamia:

Lounaan ja pienen lököilyn, mä taisin vetää ihan tirsat, jälkeen koottiin taas kimpsut ja lähdettiin reissuun. Kiivettiin ilman koiria ja asetta Kouervaaralle vain ihailemaan komeaa Kitkalle avautuvaa maisemaa. Huomasimme myös, että meitä kohden lähestyi sadepilviä. Tuuli oli myös melko kova, mutta sinnikkästi kiipesimme hakkuuaukean jälkeen nousevalle metsälle, josta vielä tovin kiipeämisen jälkeen olimme Kouervaaran laella (yli 400 m korkea). Kouervaaralla piti olla kota, mutta jostain syystä emme sitä löytäneet. Sen sijaan nähtiin luultavasti jotain paljon komeampaa. Kouervaaran lakea saavuttaessamme metsässä n. 15 - 20 m meidän sivulta pomppasi kookas ukkometso liitoon. Se liisi komeasti meidän ohi vaaraa alaspäin. Molemmat katselimme sen menoa aivan haltioissamme!
Vaaran laella alkoi sataa tihutella. Sade onneksi lakkasi matkalla alaspäin. Alasmenomatkalla pyy pyrähteli meidän edellä. Ville rupesi huvikseen pillittämään sille. Se oli niin hassu, että se tuli ihan meidän viereen. Pullukka pyy pällisteli puunrungon päällä. Naurettiin sitä, kun se lähti kipittämään taittunutta puunrunkoa pitkin pää könössä, töyhtö heiluen. Ehkä se tiesi, että siellä se on turvassa, koska emme saaneet siellä metsästää. Mä sain napattua siitä valokuvankin, mutta harmi, että kamera on vähän kökkö. Silmälläkin näkee paremmin kuin mitä kameralla saa kuvattua.

Alhaalle saavuttuamme otimme koirat autosta ja lähdimme metsästämään. Puron tuntumassa laavulle päin kulkiessamme ilmeisesti pyitä pyrähteli välillä. Ei kuitenkaan niin hyväuskoisia hömelöitä, kuin Kouervaaran pyy. Eivät tulleet edes pillittämällä takaisin.

Wilma on kokenut valaistumisen. Se tekee välillä todella pitkiä kaarroksia itsekseen metsässä. Hienoa Wimppu!

Laavulla juotiin kaffet ja pidettiin hetken aikaa sadetta, kun sadekuuro taas vaihteeksi pyyhkäisi ohitse. Sen jälkeen paistoi taas komeasti aurinko. Saaliitta reissulla jäätiin. Mökillä olimme seitsemän jälkeen. Aivan puhki, mutta tyytyväisinä ihanan tapahtumarikkaaseen päivään.