Onni, Kalle & Hilda

Blogi on muuttanut!

2012-09-02T20:24:00+03:00

Huomasin mökillä miten helppoa, etenkin tabletilla eli samsung galaxy tabilla bloggaaminen blogspotiin oli lammasprojektin (www.lanttoniitty.blogspot.com) osalta. Silloin syttyi ajatus, että siirrän myös tämän koiruusaiheisen blogin bloggeriin. Siirtämättä jättämistä ei ainakaan tukenut vuodatuksen kesäkuinen sähkökatkossotku, joka hävitti suurimman osan blogin valokuvistakin...

Onnin, Hildan ja Kallen seikkailut löytyvät jatkossa:

www.hilturi.blogspot.com

Teretulemast!

Epilepsiakohtaus autossa

2012-08-31T19:42:01+03:00

Jos Kallen edellistä kohtausta olimme osanneetkin jo odotella, niin viimeisin tuli ihan puskista vain n. kuukausi edellisen jälkeen. Olimme keskiviikkona puolen päivän korvilla huristelemassa pohjoisesta etelään käymään. Puolisentoista tuntia ajettuamme eli kymmenisen kilometriä ennen Kajaania vitostiellä havahduin takapaksista kuuluvaan louskeeseen. Arvasin heti, että Kallen suu louskuu ja se on kohtauksen kourissa!

Ville meinasi hädissään pysäyttää heti 5-tielle, mutta koukkasi kuitenkin seuraavasta tienhaarasta hieman rauhallisemmalle tielle, jos Hilda tai Kalle sattuisi vyörymään autosta ulos, niin emme olisi ihan niin vilkkaan tien reunassa. Hilda oli autossa kuitenkin aivan rauhallisena. Odotti, että sain sille remmin kaulaan ja pyysin sitä tulemaan takaluukusta ulos.

Kalle pötkötti takatilassa jalat kouristellen. Ei onneksi jytkyttänyt ylös alas, vain jalat olivat "krampissa". Koiruus oli selkeästi tajuissaan. Suusta valui kuolaa ja pienet pissat tuli autotäkille.

Kohtaus ei kestänyt kauaa ja oli ns. kevyt. Käytimme koirat kävelyllä ja matka jatkui kohtauksetta kotiin asti.

Soitin tänään eläinlääkärille. Tilannetta seurataan. Mikäli kohtaukset rupeavat tulemaan nyt kuukauden välein, niin on olemassa jokin yhdistelmälääke, jonka voi lisätä Kallen nykyiseen lääkeannokseen...

Hieno sorsareissu!

2012-08-28T23:42:01+03:00

Syötiin muuten se tavi, josta viime bloggauksessa kerroin. Emme ole aikaisemmin tavia maistaneetkaan. Tosi pienihän se on, mutta sitäkin herkullisempi. Saimme siitä erittäin makoisat herkkupalat kera omasta rinteestä poimittujen puolukoiden. Tänään olimme taas veneellä meloen sorsalla. Aluksi tuuli melkoisesti tehden isohkon aallokon, mutta onneksi illan edetessä tuuli tyyntyi ja oli melko tyven ilta jälleen kerran. Tällä kertaa ei näkynyt ainuttakaan sorsalintua. Ainoastaan pari kuikkaa lensi ja ui vierestä. Hilda oli niin innoissaan, että se oikein tärisi, mutta ei päästänyt ääntäkään. Vaikka sorsia ei näkynytkään, niin sorsapassi oli varmasti upein missä olemme ikinä olleet. Meloimme suoruovikon reunaan hetkeksi passiin ja hörpimme muutaman kuksallisen kahvia. Huomasimme poron harjun rinteellä käyskentelemässä! Takaisin meloessa erämaajärven piisami näyttäytyi meille!

Tavi

2012-08-26T22:52:01+03:00

Olimme Hildan kanssa veneellä iltalentoja kyttäämässä. Minä meloin soutuvenettä ja Ville oli keulassa ampujana. Mahtava ilma lipua hiljaksiin ruohikkoreunoja aivan tyynellä järvellä. Säikytimme pari heinäsorsaa liian kaukaa lentoon. Näimme niiden laskeutuvan etäämmäs rannan tuntumaan. Lähdimme niitä jaagaamaan, mutta matkan varrelta ponkaisi lisää lintuja lentoon. Nämä lähtivät jo niin likeltä, että Ville ampui. Hilda oli muistaakseni ensimmäistä kertaa veneessä. Se oli nätisti kuin tottunut venekoira ikään. Istui paikallaan tarkkaavaisena ja hiljaa. Ampumatilanteessakin Hilda pysyi rauhallisena paikallaan, mutta pomppasi kylläkin ilman lupaa lopuksi veteen. Se oli meidän moka. Olisi pitänyt ymmärtää pitää koira kytkettynä. Tavi löytyi rantavedestä haavakkona. Hilda otti sitä monta kertaa suuhun, mutta päästi sen menemään eikä tuonut meille. Aargh, kyllä otti pattiin! Villen piti sitten itse poimia tavi talteen. Siinä ampumarytäkässä rantaruovikkoon lentäneet sorsat kaikkosivat, emmekä enää nähneet, kun yhden sorsan lentävän kaukana harjun päällä. Hilda on siis todettu kelpo venekoiraksi, mutta tuo riistan käsittely tökkii. Teimme rantauduttuamme Hildalle pari noutoa tavilla. Lopuksi onnistui pitkä nouto ja tavi tuli ihan käteen asti! Peliä ei siis ole menetetty, vaan se vaatii paljon työtä.

Ei o sorsia, ei oo sorsia...

2012-08-24T08:09:01+03:00

Ville käväisi hetikohta taipparien jälkeen Hildankin kanssa kyyhkymetsällä. Ei ollut ampunut laukaustakaan, mutta silti saaliiksi tuli kyyhky. Hilda oli napannut kyyhkynpojan kiinni! Eikä ollut tuonut sitä Villelle... Kyyhky oli ollut tosi pieni ja niin pehmeällä otteella pidelty, että Ville oli laittanut sen puunoksalle kasvamaan. :-) Sorsastus alkoi 20. päivä. Ollaan ahkerasti käyty varsinkin iltametsällä, mutta sorsia on nähty viimeksi 19. päivä... Mihin lie sorsat tiesivät kaikota ennen jahdin aloitusta. Eilen illalla oli tarkoitus mennä veneellä Hildan kanssa sorsastamaan, mutta tuuli oli sen verran kova, että kiersimme rantoja jalkaisin. Takaisin kävellessä Hilda ilmestyi meidän eteen teeren poikasen täkkä suussaan. Joku oli, ehkä aamuvarhain, syönyt poikaselta pään ja sisälmykset. Hilda sai ylitsevuotavat kehut moisesta omatoimisesta tuomisesta! Taitaa meidän sorsakeikat ruveta olemaan tässä ellei kohta puoliin järviltä ala löytyä muutakin kuin kuikkia ja puoliksi syötyjä kanalintuja. Tuota maalinnun mehtuun alkamista kovin odotellaan. Poikueita on näkynyt melko hyvin ottaen huomioon, että kylmä ja sateinen kesä ei varmasti ollut se suotuisin pesinnälle.

Lieksa NOU0

2012-08-11T21:04:01+03:00

Olisi ollut kiva kirjoittaa otsikkoon, että nou1, mutta Hilda se ei vaan taivu... Edelliset treenit meni hienosti: 5 varista haetutin ja kaikki tuli komeasti talteen. Taipparit tyssäsivät kuitenkin maahakuun. Taas olisi vielä se viides pitänyt tuoda, mutta ei niin ei. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut, sillä tällä kertaa Hilda kävi kuitenkin tarpeeksi kaukana. Tuomari oli pannut merkille, että Hilda oli käynyt toisella, tuomattomalla, kauimmaisella variksella, mutta ei vaan tuonut sitä. Tuomari antoi kehuja ohjaajan toiminnasta. Hän ei kuulemma keksinyt mitään muuta mitä olisin voinut tehdä enempää tai paremmin. Ja kyllä minä yritinkin kaikkeni. Siinä hötäkässä polttiaiset oli lippalakin reunuksen alta rouskuttanet otsani aivan kauheaksi enkä huomannut mitään! ;-) No, mutta perseidilleen siis män. Tänä iltana kyttäämme perseidien aiheuttamia poikkeuksellisen runsaita tähdenlentoja ja toivomme parempaa menestystä ensi vuodelle...

Mehtuukausi avattu

2012-08-10T08:14:01+03:00

Tänään alkoi metsästyskausi kyyhkynmetsästyksellä. Lähdimme Kallen kanssa kiertämään omaa ja naapurin metsää joskus 06 jälestä. En uskonut saaliin mahdollisuuteen yhtään, vaikka olemmekin tässä muutamia kyyhkyjä nähneet lähes päivittäin. Yleensä kun kyyhkynmetsästyksen mieltää passimetsästykseksi puidun herne- tai viljapellon laidalla. Täällä ei mainittuja peltoja taida olla lähimpään sataan kilometriin... eli täytyi tyytyä jalkamiehen rooliin marjaisia rinteitä kierrellen. Emme olleet kuitenkaan omassa metsässä hiiviskelleet kun noin kymmenisen minuuttia, niin Ville sai ammuttua maasta lentoon pölähtäneen, varmaankin juuri marjoja syömässä olleen, kyyhkyn! Päästin Kallen hakuun, lintu löytyi ja tuotiin Villen käteen hienosti! Kuulimme sivulta toisen kyyhkyn lähdöt, mutta annoimme sen mennä ja jatkoimme etukäteen mietityn reitin mukaisesti. Kyyhkyistä ei näkynyt enää vilaustakaan. Reissu kesti kaikkinensa noin tunnin ja tyytyväiset "metsämiehet" palasivat mökille aamupalalle. Mehtuukausi avattu lupaavasti, vaikka yhdestä kyyhkystä ei saakaan kuin maistipalat, mutta ne maistuvat varmasti sitäkin herkullisemmalle! ;-)

Kaneilua ja kohtauksia

2012-07-28T05:58:01+03:00

Vuodatus on ollut pois käytöstä, jonkun kesäkuun lopulla sattuneen sähkökatkon vuoksi. Siinä rytäkässä myös palvelimen valokuvat elokuulta 2009 ovat hävinneet... Täällä rintamalla on jonkun verran treenattu Hildaa ja Kalleakin kanilla. Hilda menikin muutaman kerran jo tosi hienosti. Uskallettiin koittaa jälkeäkin ja kani tuli perille asti. Sittemmin homma on taas alkanut takkuamaan. Hetken iloitsin jo, että kaniongelma olisi jo historiaa, mutta ei se vaan ole. Vanha kani oli jo sen verran äklössä kunnossa, että piti vaihtaa uusi. Uusi kani ei tunnu tulevan ollenkaan perille, saatikka että sitä otettaisiin suuhun. Kalle on kanin kanssa tosi tomera! Välillä se hotkaisee sen niin hanakasti, että näyttää kuin se yrittäisi nielaista sen. Yhtään Kalle ei ole yrittänyt nyt haudata kania. Kalle sai 19.7. yöllä epilepsiakohtauksen. Ennen kohtausta ei ollut mitään merkkejä tulevasta kohtauksesta. Ainoastaan edellisten kohtausten väli oli n. 3 kk, joten olimme jo viikon verran miettineet, että näinköhän kohtaus kohta tulee, sillä viimeisestä kohtauksesta oli jo 3 kk ja 6 pv.

Valeraskaana

2012-06-28T12:28:01+03:00

Hilda on valeraskaana. Ruoka ei oikein meinaa maistua ja ulkona kaivetaan pesää milloin minnekin peräkärryn alusesta kuusen juureen. Kalle on jotenkin ihan intona Hildasta. Se haluaa koko ajan painia! Myös kun Kalle käy nuuhkaisemassa lampaita ikkunaluukusta se sekoaa ihan täysin ja taas alkaa hurja koirapaini. Kanitreeneissä on ollut juhannustauko. Viimeiset kanitreenit menivätkin niin penkin alle kuin vain voi. Nakkasin pihapiirissä kanin ja lähetin Hildan noutoon. Hilda oli ehtimässä juuri kanille, kun kanin takaa sinkoaa metsountuvikkoja sinne tänne! Hilda säntäsi koppelon perään tien yli avohakkuulle. Näimme koppelon istuvan tiellä jonkin matkan päässä. Pian myös Hilda palasi samaa reittiä kun oli lähtenytkin. Kohta näimme koppelon kaartavan puuhun paikoille, jossa poikue säikäytettiin. Toivottavasti kaikki pikkuiset pääsivät emon luo turvaan! Kanitreenit ovat olleet jäissä siis myös tuon ikävän sattumuksen johdosta. Koiria ei ole pidetty juurikaan irti edes tässä pihalla. Saunapolulla ja kaivolla ne on saaneet käydä, mutta tänä aamuna saunapolun reunasta pomppasi koirien nenän alta ilmeisestikin lehtokurppa poikue! Poikaset osasivat jo lentää ja koirat pysähtyivät kuin seinään karjaistuani seis! Tämä tuotos on näpytetty Samsung Galaxylla mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi. Kirjoittaessa näkyy kappalejaot, mutta välillä julkaistua ne katoavat. Saa nähdä miten nyt käy. Pienet kosketusnäytön näppäimet aiheuttavat myös kirjoitusvirheitä, joita pyydän sietämään.

Hilda on hyvä

2012-06-12T20:40:01+03:00

Hilda oli Taivalkoskella näyttelyissä lauantaina 9.6.2012. Kauhean kylmä ja tuulinen keli. Hyvä koirille, mutta Villellä ja mulla oli aivan liian vähän vaatetta päällä, hrr. Matkalla näyttelyyn näimme poroja sekä mennessä että tullessa!

Hilda saavutti tavoitteen eli AVO H. Enää ei tartte mennä. Tuomari totesi ensimmäisenä, että nyt on koiran karvat jääneet jonnekin! Koskettuaan Hildaa totesi, että onpa kyllä tosi sileä turkki, mutta todella karvaton. Hildan myös todettiin näyttävän ikäistään nuoremmalta, mutta eikös sen pitäisi olla naiselle vain kehu. ;) Kyllä Hildaa hieman kehuttiinkin. Sillä oli hyvin kootut käpälät, naisellinen pää ja riittävän tumman silmät.

Täällä mökillä me olemme tehneet hulluna aitaa, aitaa ja vielä hieman lisää aitaa. Pässipojat on tulleet, eivätkä pysy sähköaitauksessa... Kaikessa kaameudessaan pässipojat ovat kuitenkin tosi ihania. Kissaan on jo tutustuttu ja koiratkin ovat kurkkineet lampaita ikkunan rakosesta. Hilda lipsauttikin pässejä kuonolle.

Koirat on saaneet viettää vapaata. Uimassa ja lenkillä on käyty. Kalle pursuaa intoa. Se on Hildastakin niin innoissaan, että niiden menoa täytyy jo hieman rajoittaa. Onneksi reuhaaminen tapahtuu vain ulkona, sisätiloissa osataan olla rauhallisesti.

Tänään tein Hildalle kani-treeniä. Kania kannetaan komeasti, mutta tuonti vielä takkuaa. Välillä sitä tuodaan ja välillä ei. Nyt olisi tarkoitus tehdä kanitreenikuuri, kunhan vain aidanrakennus- ja lammaspaimenkiireiltä ennätän! Lisää lammaspaimen juttuja täällä.